Olen 13-vuotias tyttönen Etelä-Suomesta. Minulla on tuskin hartioillekaan ulottuvat maantien väriset hiukset (kasvatan niitä kyllä pitkiksi, haluan ihanat pitkät hiukset, jotka minulla on joskus ollutkin), sekä siniset silmät. Olen melkoinen tappi, eli lyhyt, vain 156 cm, mutta kovin pitkä en tahtoisikaan olla, tuo pituus riittää siis minulle mainiosti. Olen kaiketi melko hoikka, vaikka pidän itseäni lihavana, kuten useimmat muutkin. Itseään aina voi haukkua loukkaamatta ketään.

Harrastan kirjoittajakoulua pääkirjastollamme, siellä siis kirjoitetaan juttuja eri näkökulmista, aiheista jne. Itseasiassa enää minua ei huvittaisi käydä siellä, mutta äitini tahtoo minun käyvän, jotta kehittyisin kirjoittana vielä paremmaksi, vaikka en omasta mielestäni ole mitenkään hääppöinen kirjoittaja. Yritetäänkö minusta tehdä kirjailijaa?

Harrastan myös ratsastusta, mutta nyt taukoilen. Sitä olen harrastanut semmoiset neljä ja puoli vuotta ja kokenut kaikenlaista, myös sen tutun, mutta ei niinkään turvallisen ratsastuspelon. Kirjoittelen myös paljon vapaa-ajallani ja tykkään piirtää, vaikka siinä olen surkea.

Musiikkimakuni on todella laaja, mutta bändi ylitse muiden on ehdottomasti Tokio Hotel, jonka kuvat vuoraavat huoneeni seiniä (äh, tapettiin en saanut laittaa, kun oli uusi :D). Ihastuin kesällä 2007 kyseiseen bändiin, kun The Voice huudatti Übers ende der welt -kappaletta, olin siis myös katsomassa ko. bändiä EL-konsertissa, sekä olen menossa 5.4 katsomaan TH'ta Helsingin jäähallille. Hassuinta musamaussani on, että samaan syssyyn mahtuu Anna Abreuta ja jopa Metallicaakin. Saan jatkuvasti piikikkäitä huomautuksia musamaustani, mutta mitäpä sitten, jos itse tykkään? Musiikkimakuni suhteen olen aina ollut päättäväinen, en välitä muiden mielipiteistä, vaikka muuten minulta ei juuri itseluottamusta löydykään.

Tykkään olla yksin, sillä ymmärrän itse parhaiten itseäni ja tulkitsen paremmin kuin kukaan muu, kunnollisia YSTÄVIÄ minulla on vain kolme, yhtä näen muuten vain harvoin ja kaksi asuu Jyväskylässä, joten en näe heitä kovinkaan usein, viimeksi kolme vuotta sitten.  Olen todella epäluuloinen ihmisten suhteen, en luota kehenkään, paitsi näihin oikeisiin ystäviini.

Jaa, mitäs muuta.. Jos tuosta jäi vielä jotain arvailun varaan, voi kyllä ihan rohkeasti kysyä, minulla kyllä riittää juttua itsestäni (köhhöh, itserakkautta? No ei sentään!).