lauantai, 16. helmikuu 2008

What You Don't Know (oneshot)

What You Don't Know

Sen ei ollut tarkoitus mennä niin. Vain toisen ei ollut tarkoitus elää, vaan heidän molempien. Yhdessä.
Niin kuin Billin antamaan koruun oli kaiverrettu. Yhdessä ikuisesti.

What you don't know
Is that your scars are beautiful
What you don't know
It's your imperfections always makes me home
What you don't know
Is how we spare our time
Cause I can't speak whenever you're around


He täydensivät toinen toistaan erilaisina loistivat kummankin oman persoonansa tähtenä. Ja nyt heistä oli jäljellä vain toinen, suorittamassa loppuun nuoremman kesken jäänyttä tehtävää. Niin mustatukkainen oli pyytänyt "tee se minun puolestani, mikä minulta jäi kesken". Tom rakasti veljeään. Ei pitänyt, vaan rakasti. Enemmän kuin elämää. Jos hän olisi saanut päättää, hän olisi mennyt heti veljensä luokse, taivaaseen, varmasti. Minne muuallekaan niin kaunis ja viaton olento olisi voinut päätyä?

And it's not like me to hide behind a wall
And it's not like me to fear before


Ennen hän uskoi, ettei osannut itkeä. Että kyyneleiden vuodatus oli vaikea tehtävä, hankalampaa kuin mikään muu. Hän osasi, eikä pelännyt, että itkisi itsensä kuiviin. Mitä sitten? Kyyneleet olivat jo loppuneet, oli vain jäljellä tuskasta täyttynyt sydän ja ahdistuneet silmät, joista saattoi nähdä hidastettuna filminä kaiken tuskan - Billin kuolemasta alkaen.

What you don't know
Is that I lay awake
Wishing you were here tonight
What you don't know
That I loved you long before we were alive
Cause how would you know, how could you know
So now I'm gonna tell you everything


"Toinen heistä on elossa."
Ihmiset kuiskivat. Se näkyi päälle, elämiseksi kutsuttiin hengittämistä, liikkumista ja olemista elävien kirjoissa. Mutta Tom tiesi paremmin, hän ei elänyt. Ei ilman veljeään, joka oli niin kaunis.

What you don't know
I have studied the way you walk
What you don't know
Is I've already kissed you in the shadows of my heart
What you don't know
Is that you're poetry
If you turn around there's someone you won't see


Bill ei tahtonut, hän ei tahtonut lähteä.
Miten Tom voisi koskaan unohtaa veljensä lasittuneen katseen, jonka kulmasta olisi voinut erottaa pienen pilkkeen, joka ilmoitti yhä elävästä rakkaudesta. Bill kuolisi.
Kukaan ei sanonut sitä ääneen, mutta Tom tiesi sen. Kaikki tuntui valheelta.
Bill kuolisi.

And it's not like me to hide behind a wall

Miksi se kaikki oli sammunut, Tomin silmien edestä? Kuihtunut, hävinnyt, kadonnut pois. Bill oli mennyt. Hän ei uskonut tarinoita pojasta, joka istui pilven päällä jalkojaan heilutellen. Billkään ei olisi uskonut.
Mutta enkeli hän silti oli.

What you don't know
is that I lay awake
Wishing you were here tonight
What you don't know
Is that I loved you long before we were alive
Cause how would you know, how could you know
So now I'm gonna tell you everything


Pikkuveli ei voinut joutua helvettiin, sillä Tom eli sitä helvettiä. Elämää. Elämä oli helvetti, jonka kauneutta ei pystynyt näkemään enää.
Se ei piiloutunut aamuisin puiden lomaan eikä peiton alle, se ei hymyillyt hänelle huononakin päivinänsä, se ei enää koskaan laulanut Tomille, kun tämä pyysi.

Huomaamattaan hän oli lukittautunut neljän seinän sisään, maannut vuoteessaan päivät läpeensä, musta lakana oli kastunut kyynelistä, lattialämmitys oli kytketty pois. Kylmät seinät painoivat nuorukaista sisäänsä niin, ettei tämä voinut hengittää. Ilma pakeni keuhkoista ja haihtui pois.
Häntä ei ollut enää. Tai oli, mutta kukaan ei uskonut sitä.

What you don't know
What you don't know

What you don't know
Is when the morning the sun co light
The morning comes there's time I won't be afraid to try


Jonain päivänä hän nousisi, pukisi uudet vaatteet, söisi lämpimän ruuan ja lähtisi ulos. Jonain päivänä Tom eläisi tuskan ulos rinnastaan ja leikkisi onnellista.

What you don't know
is that I lay awake
Wishing you were here tonight
What you don't know
That I loved you long before we were alive
Cause how would you know, how could you know
So now I'm gonna tell you everything

What you don't know


maanantai, 4. helmikuu 2008

I'm beautiful, no matter what they say

Normaali koulupäivä, josta en erityisemmin kirjoitettavaa keksi. Ensiksi kaksi tuntia äidinkieltä, Kirsikka, Mira ja Elina piti esitelmän, Elinan esitelmä kertoi unista ja niiden näkemisestä, tulkinnasta jne, Kirsikka piti An Cafe'sta ja Mira Morning Musumesta. Opettajan ilme oli aika ihana, kun tää kuuli jonkun An Cafen biisin. Sitten se oli ihan järkyttynyt siitäkin, että kaikki siinä bändissä on miehiä. Mulla on viikon päästä ja ei ole vieläkään aihetta. Harkitsen ehkä tekeväni Tokio Hotelista, katotaan nyt.

Kuviksessa alettiin tekeen sellasta, että liimattiin kaksi kuvaa eri puolille paperia ja yhdistettiin ne. Siis kaikenmaailman viivoilla yms, aika mielenkiintoisen näköistä jälkeä tuli, vaikkei kukaan saanut valmiiksi. Mustavalkoinen työ, käytettiin tusseja sekä hius -ja partateriä. Voisin ittellenikin melkein ostaa hius -ja partaterät, niillä on niin kiva tehdä<3

Eka tunti musiikissa juteltiin vain vanhasta populaarimusiikista ja toinen tunti soitettiin/laulettiin Christina Aguileran Beautiful'ia, sekä Rakkaus on lumivalkoinen. Toi Christinan biisi on kyllä niin totta, muutenkin tosi nätti, vaikka muuten en kamalasti kyseisestä musiikista piittaa.

Mantsankokeita ei vielä saatu, eikä se mua kyllä kamalasti häiritsekään, sillä tiedän, että mun numero on siitä joku nelonen, en lukenut melkein yhtään.

Että mua ärsyttää toi missikisojen jälkeinen hössötys, ihan turhat kisat muutenkin.

sunnuntai, 3. helmikuu 2008

Massaa vai ei?

Mikä siinä on, että jos tykkää juuri tämän hetken "teinibändistä" saa otsaansa ihkuttajan leiman? Joku bändi on ehkä enemmän julkisuudessa juuri sillä hetkellä kuin toinen, koska se on päässyt pinnalle ehkä uuden levyn ilmestymisen vuoksi, tai vaikka uuden musavideon johdosta? Ei se silti tee bändistä huonompaa!

Todella suuri osa kuuntelee myös Iron Maidenia ja jos siitä tykkää, ei TIETENKÄÄN ole ihkuttaja, saisinko kuulla yhdenkin hyvän syyn, miksi sitten TH-fanit saavat päivittäin kuulla olevansa "teinibändin ihkuttajia"? Jos iso osa nuorisosta tykkää samasta bändistä, joka ei soita rankemman luokan musiikkia, kaikki ovat ihkuttajia. Mutta jos on hulluna Metallicaan tai muuhun raskaampaan kamaan kuuntelee "persoonallista" musiikkia, eikä missään nimessä voisi olla ihkuttaja.  Alkaa mennä ihan pian hermot tämän leimaamisen kanssa!

Tietysti jokainen voi itse erotella ne ihkuttajat ja "oikeat fanit", mutta kenenkään perään ei tarvitse huudella kadulla törkeyksiä tai haukkua mesessä lyttyyn lempibändin vuoksi, antakaa ihmisten kuunnella sitä musiikkia, mitä he itse haluavat. Jokainen bändi on omalla tavallaan persoonallinen, myös TH. Se onkin yksi syistäni, miksi tätä bändiä kuuntelen. Syyni ei ole se, että "no kun kaikki muutkin tykkää", vaan hyvä musiikki, bändi on ponnistanut itsensä ylös pohjamudista, kun heidän taitojaan on epäilty ikään katsoen. Enkä voi olla myöntämättä, etteivätkö bändin jäsenetkin miellyttäisi minua. Olen myös saanut lempibändini kautta uusia kavereita, joiden kanssa voi jutella ko. bändistä ilman kummempaa hässäkkää!

Tämän pienen "pohdiskelun" kirjoitin vain siksi, jotta jokainen teistä tietäisi, että meitä ei kiinnosta kuunnella jatkuvaa lempibändiimme kohtuvaa irvailua ja halveksuntaa. Jos TH kerran on niin helvetinmoinen teinibändi, niin mitä vaikka Iron Maiden sitten on? Otan ihan mielelläni vastaan kommentteja tähän juttuun, mutta pointti oli siis se - että ÄLKÄÄ LUOKITELKO PINNALLA OLEVIA BÄNDEJÄ TEINIEN IHKUTUKSEN KOHTEEKSI!

Se oli purkautuminen. Johan helpotti. Danke ~

lauantai, 2. helmikuu 2008

Toiset parempia kuin toiset?

Okei, okei, aihe on tuiki tavallinen ja tuttu jokaiselle, mutta otan jälleen kerran puheeksi sen. Jos ei kuulu koulun suosituimpaan porukkaan saa halveksuvia mulkaisuja ja kuiskintaa osakseen, jos ei ole nuori Miss Universum, saa samanlaista kohtelua. Mikä oikeuttaa näille ihanille pikkumisseille, koulun suosituimmille oikeuden mulkoilla toisia, kuin näillä ei olisi oikeus elää? Joskus oikeasti tekisi mieli vetää näitä ihkuloita ihan päin näköä ja kertoa ihan vain pari totuutta tuosta iänikuisesta jatkuvasta halveksunnasta ja pilkkaamisesta. Jotkut seiskaluokkalaisetkin saattavat mulkoilla samanikäisiään, kuin nämä olisivat säälittäviä ja kovistelevia tokaluokkalaisia.

Tajutkaa nyt vaan hyvät ihmiset, että kaikilla ei ole rahaa uusimpiin muotikuteisiin, kaikki eivät tahdo meikata naamaansa viiden sentin meikkikerrosta, kaikki eivät sijoita jokaista maailman kirosanaa jokaiseen lauseeseen, jonka päästää suustaan, kaikki eivät ota "galtsuun" ihkuja teinipeilikuvia ja "ommaa" sitä jokaiselle superihkulle hyypiölle.

Ei voi muuta sanoa kuin että sen, että luulee olevansa joku koulun kingi ja tosi ihku, on todella lapsellista. Jos yritätte saada meitä "huonompia" kateellisiksi, niin voitte lakata yrittämästä ja tunkea ne tuijotuksenne ja supinanne vaikka omaan napaanne. Yleensäkin on aivan tyhmää luokitella "suositut" ja "ne loput"! Tiedän itsekin tekeväni nyt niin, mutta tämä oli vain minun mielipiteeni asiasta! Miksi pitää olla niitä suosittuja joukkoja, eivätkö kaikki voisi olla aivan "samalla tasolla", etenkin yläasteella?

Rispektii. :)

~*~*~

Dodih, sitten tosiaan, voisinkin keskittyä omaan päivääni. En ole tehnyt juuri mitään.. Loikoillut, ollut tietokoneella ja kuunnellut hyvää musaa. Okeiokei, myönnän myös mussuttaneeni suklaata sekä niitä aivan helvetin kirpeitä Missä X'iä. En pysty syömään enää ainuttakaan, ne on niin kirpeitä. Yöh. Joskus tekee mieli, mutta sitten taas tajuaa, kuinka kirpeitä ne on ja se jääkin sitten siihen. Damn.

Olen toki tehnyt jotain hyödyllistäkin (=itselleni hyödyllistä), kirjoittanut siis eräänlaisen songficin TH-foorumille, joka oli samalla myös one-shot.

Pitäisi varmaan kuviksentehtäviä hieman katsoa ja väkertää jotain.. En ole vielä ihan päättänyt, menikö tuo yksi työ pilalle vai ei. Varjostukset jäivät vähän uupumaan ja rajaukset stabiloilla tuskin katsotaan kovin suopeasti. Huoh. Itse pidin sitä hienona ensin, mutta nyt se on yhtä suuri kuin arvoton. Höh.

Kuunnelkaa muuten Technicolourin Can I get to heaven, aivan loistobiisi, sen pohjalta kirjoitin sen oneshotinkin!

torstai, 31. tammikuu 2008

Seppo hehkeenä

Eipäs erikoisempia. Matikka oli sitä samaa vaikeaa vemputusta, käsitöissä sain amppelini _lähes_ valmiiksi.. Huoh.. En jaksaisi aloittaa ollenkaan sitä hemmetin ryijyä! Kotitaloudessa tehdiin lihapasteijoja (kaikille oli kolme, mutta itse ahdoin itseeni vain kaksi, koska pelkäsin, etten jaksaisi vielä kahta Runebergin torttua) ja Runebergin torttuja, kuten mainitsinkin jo.

Eipäs muuta.. Koulun jälkeen sekoiltiin Jennin kanssa hetki koulun luistelukentällä, pikkuset ekaluokkalaiset (?) jotka leikki lumikasassa, tölläs meitä ihan kympillä. :D

Huomenna sitten päästään yhdeltä, tosin odotetaan Nelliä Jennin kanssa tunti ja sitten käydään Nellillä, sitten seuraava etappi on Mäkki (mennään kasvattaan mäkkipäkkii<3) ja sen jälkeen Nellille katsomaan Keijua, joka ei kuulemma ole enää niin keiju :D Hihii. :) Viikonloppu taas ihan pian.

Niin ja tosiaan, otsikko tulee, kun Seppo oli aika hehkeä salatuissa, eikös? ;>

Nyt suihkuun.

Bye!